Kun kirjoitan tätä postausta eli 22.3.2023 on tasan 10 vuotta siitä kun ensimmäinen toiminimeni on rekisteröity eli katson yrittäjyystaipaleeni alkaneeksi tästä päivästä.

Mitä sitten on mahtunut näihin 10 vuoteen ja mitä olen niistä oppinut?

Kerron sen sinulle tämän kirjoituksen aikana, mutta ensin kerron sen missä ollaan nyt ja mitä on luvassa tulevaisuudessa.

Tänä päivänähän (alkuvuosi 2023) teen hierontaa ja koirahierontaa kotikäynteinä, sekä ohjaan ryhmäliikuntaa sisä- ja ulkotiloissa ja teen satunnaisesti PT-valmennuksia.

Opiskelen parhaillaan myös luontoliikuntaohjaajaksi.

Toimin Kangasalla ja lähialueilla näiden fyysisten palvelujen osalta, mutta tavoitteenani on tuottaa hyvinvointia tukevaa sisältöä, jolla voin tavoittaa ihmisiä mistä päin suomea tahansa.

Tulevaisuudessa saan toivottavasti kasattua myyntiin verkkokurssin ja verkkovalmennuksia, mutta siihen on vielä hieman matkaa.

Päivittäistä ajankäyttöäni säätelee tällä hetkellä meidän nuorin, alle 2v lapsi, joka on vielä kotihoidossa. Siispä ajoitan työntekoni pääosin puolison työaikojen mukaan.

Sisällöntuotantoa ja tietokonehommia teen pääosin aamupäivisin tai taaperon päiväuniaikaan. Tällä hetkellä on elämäntilanne siis sellainen, että en lupaa kiirehtiä näiden verkkopalvelujeni kehittämisen kanssa, mutta hiljaa hyvä tulee!

Ensimmäinen toiminimeni Koirapalvelu Taidogas rekisteröitiin 22.3.2013 ja ihan ensimmäinen bisnekseni oli koiratarvikkeiden valmistaminen ja pienimuotoinen koirakoulutoiminta.

Ompelin kotona koirille kaulapantoja, valjaita, tossuja, hihnoja, takkeja, makupalapusseja ja punoin leluja, mitä nyt mieleen juolahti.

Olen aina pitänyt käsitöistä ja ollut siinä ihan hyväkin, joten tämä oli itselle helppo tapa lähteä kokeilemaan kantaako yrittäjyys.

Lisäksi hoidin silloin kotona kahta ensimmäistä lastamme, jotka olivat tuolloin alle 2v ja 3v. eli halusin kehitellä sellaista työtä itselleni mitä pystyn toteuttamaan kotona.

Kevään mittaan lähdin toteuttamaan ensimmäisiä kursseja koirille. Ensin läheisen koulun pihassa ja sitten koirahallilla Sääksjärvellä.

Koulun pihassa pidin muistaakseni ensin näyttelykursseja ja arkitottelevaisuuskursseja, koirahallilla agilitykursseja.

Olin lasten kanssa kotona ollessani opiskellut 1,5v ajan eläinten oppimispsykologiaa ja kouluttamista, sekä käynyt myös mm. agilityn koulutusohjaajakurssin. Koulutin agilityä myös paikallisessa koiraseurassa.

Kiinnostus koirien kanssa työskentelyyn kumpusi omasta harrastustaustasta, sillä kotona oli tuolloin 3 shetlanninlammaskoiraa, joiden kanssa touhusin vähän kaikenlaista, sekä kasvatin myös rotua.

Kun yritystoimintani oli pyörinyt alle vuoden, lähti itämään ajatus omasta toimitilasta. Omasta koirahallista, jossa saisin ohjata koulutuksia säältä suojassa ja saisin myös siirrettyä ompeluhommat kotinurkista pois.

Olin hankkinut ompeluhommia varten teollisuusompelukoneen ja tietysti hieman materiaalivarastoa, joten kotona alkoi hieman turhan paljon nurkat täyttyä työasioista.

Alkuvuodesta 2014 uskalsin ottaa seuraavan askeleen ja vuokrata pienen toimitilan, jossa oli pieni hallitila, sekä hieman ompelutilaa takahuoneessa. Avajaisia vietettiin helmikuussa 2014.

Muistan sen valtavan innostuksen, jännityksen, sekä myös epävarmuuden ja kauhistuksen. Olin uskaltanut ottaa seuraavan askeleen, vaikka se pelotti ihan hirveästi. Entä jos epäonnistun? Entä jos en saa asiakkaita kursseille? Entä jos vuokranmaksuun ei riitä rahat?

Kurssit lähti pyörimään ja huristin ompelukoneellakin kuin viimeistä päivää lasten touhutessa usein mukanani hallilla. Lapset menivät osa-aikaisesti päiväkotiin keväällä (vai syksyllä, en muista tarkkaan) ja sain hieman eri tavalla aikaa keskittyä aamupäivisin ompelujuttuihin.

Kurssit lähtivät vetämään ihan kivasti asiakkaita ja syksymmällä uskalsin jo palkata hieman apukäsiä kurssien ohjaamiseen, jotta en itse olisi joka ilta lasten luota pois.

Nälkä kasvoi syödessä ja seuraavana vuonna pieni hallitila vaihtui hieman suurempaan naapuritilaan. Yritystoiminnan laajentaminen isompaan tilaan tarkoitti myös keinonurmen ja agilitykaluston hankkimista, joita ei edelliseen tilaan mahtunut.

Kurssit pyöri kivasti ja vaikka taloudellisesti tilanne olikin toisinaan se, että oma palkka jäi melko pieneksi, mutta sain kuitenkin kulut katettua ja sain toteuttaa unelmatyötäni, se tuntui sillä hetkellä merkityksellisemmältä kuin raha.

Paahdoin pitkää päivää ja usein seitsemänä päivänä viikossa. Opiskelin myös eläintenkouluttajan ammattitutkintoa samalla, sekä lähdin opiskelemaan koirahierojaksi syksyllä 2015.

Koirahierojaopinnot oli mun pitkäaikainen haave ja viimein taloudellinen tilanne mahdollisti koulutukseen osallistumisen.

Koirahierojaopinnot lähti pyörimään syksyllä 2015 ja sain myös syksyn aikana idean koirauimalasta, jota lähdin pakonomaisesti suunnittelemaan ja viemään ideaa käytäntöön.

Olen aina ollut vähän sellainen, että kun innostun jostain niin se on sitten menoa, seurauksia ihmetellään sitten jälkikäteen.

Tässä vaiheessa olisi jo pitänyt tajuta jarruttaa ja miettiä vielä kaksi kertaa. Olin juuri syksyllä anoppini poismenon myötä joutunut järjestelemään hautajaisia ja tekemään oman kiireisen arkeni ohella paljon ylimääräistä työtä anopin hevosia hoitaessani ja myydessäni, sekä asuntoa tyhjäten.

Jälkikäteen olen tajunnut, että jo tämä syksy oli ensimmäinen kerta kun uuvuin, mutta jostain syystä puskin tyhjillä energiavarastoilla eteenpäin. Liekö sitten se ollut tapani välttää raskaiden ja ikävien asioiden käsittely ja kohtaaminen.

No niin siinä sitten kävi, että alkuvuodesta 2016 vuokrasin samasta hallikiinteistöstä lisätilaa, jonne lähti rakentumaan koirauimala, pieni koulutustila (kakkostilaksi agilityhallin rinnalle), luentotila, sekä hierontahuone.

Tässä vaiheessa toiminimi vaihtui osakeyhtiöksi.

Koirauimala avasi ovensa keväällä ja mulla oli palkattuna muutama osa-aikainen apukäsi niin uimalan kuin koirakoulunkin pyörittämiseen. Tein itse edelleen järkyttävän pitkää päivää ja tässä vaiheessa jo mentiin säästöliekillä eteenpäin, en vain halunnut nähdä sitä, sillä halusin niin kovasti tehdä tätä unelmatyötäni.

Kesä oli koirauimalalla hiljaista ja yritin sitten paikata kassavajetta tekemällä muilla yrityksen osa-alueilla järjettömästi hommia.

Syksyllä aloin havahtua kerta toisensa jälkeen siihen, että olen älyttömän väsynyt ja ajatus ei aina toimi kunnolla. Unohtelin asioita ja alkoi tuntua haastavalta pitää kaikki langat käsissä.

Alkuvuodesta 2017 mun oli pakko myöntää itselleni, että nyt ollaan tultu siihen pisteeseen, että täytyy tehdä päätöksiä. Itkin töihin ajaessa ja itkin töistä kotiin ajaessa, ihan vaan siksi että väsytti ja päivät tuntui niin raskailta.

Unelmatyö oli kääntynyt itseään vastaan ja myönsin itselleni, että nyt täytyy päästää irti. Tein päätöksen uimalan lopettamisesta ja myin koirakoulun toiminnan työntekijälleni.

Koirakoulu toimii edelleen vielä näin 6 vuotta myöhemminkin ja se ilahduttaa, että en tehnyt kaikkea täysin turhaan.

Keväällä 2017 lopetin siis koirauimalan ja luovuin koirakoulun toiminnasta. Mulla ei yhtäkkiä ollutkaan enää mitään muuta kuin kädet, joilla tehdä koirahierontaa.

Kesän aikana tein hieman koirahierontaa, mutta ennen kaikkea lepäsin ja pidin vapaata kaikkien viime vuosienkin edestä.

Siinä lomaillessa lähti kytemään ajatus hierojaopinnoista, jonne hain kesällä ja jossa sitten pääsin aloittamaan syksyllä 2017.

Hierojaopinnot lisäsi tiedonjanoa ja kiinnostusta ihmisen hyvinvointia kohtaan ja opiskelin vielä vähän lisää.

Syksyllä 2016 oltiin ostettu meidän ensimmäinen oma koti, ihana punainen tupa maalta. Koti maaseudun rauhassa mahdollisti myös erilaisen palautumisen ja maadoittumisen kun luonto on niin läsnä ja pääsin mm. puuhailemaan puutarha- ja remonttihommien parissa mikä taas toimi täydellisenä vastapainona työlle ja opiskelulle.

Tein hierontaa kotikäynteinä joulukuusta 2017 lähtien ja tällä tiellä ollaan. Syksyllä 2020 lähdin opiskelemaan liikunta-alaa ja PT:ksi, koska halusin myös liikuttaa ihmisiä eli vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin myös liikunnan lisäämisen kautta.

Loppusyksystä 2020 sain tietää odottavani meidän kolmatta lasta, joten opiskeluaika menikin vähän erilaisissa tunnelmissa kuin olin kuvitellut. Sain kuitenkin tehtyä näytöt aikataulussa ja valmistuin Liikuntaneuvojaksi ja PT:ksi loppuvuonna 2021.

Kuopuksemme syntyi heinäkuussa 2021.

Vauvavuoden aikana tein töitä vauva-arjen ja puolison työvuorojen ehdoilla. Lähdin opiskelemaan luontoliikuntaohjaajaksi taaperon ollessa 1,5v ja näin päästiinkin suurin piirtein tähän päivään asti.

Nyt kun olen omassa elämässä saavuttanut sen pisteen, että olen kompuroinut itseni vahvemmaksi kuin koskaan ja opetellut omaa hyvinvointia kantapään kautta niin haluan nyt opetella välittämään sitä hyvinvoinnista oppimaani muille.

Aion jakaa oppimaani täällä blogin puolella, mutta myös somessa ja mun tuoreella Youtube-kanavalla, jonne olen tänään julkaissut ensimmäisen videon tämän kymmenvuotisen yrittäjyyteni kunniaksi.

Jaan mun ajatuksia hyvinvoinnista mun postituslistalle eli Hyvinvointiyhteisölle, liity mukaan jos haluat saada satunnaisesti hyvinvointipostia sähköpostiisi. En lähetä turhaa spämmipostia. Liittymisestä saat lahjaksi ilmaisen oppaan: Mistä hyvinvointi koostuu ja miten voit vaikuttaa siihen? (selaa alaspäin niin pääset lataamaan oppaan).

Valtavasti kiitoksia lukemisesta ja toivottavasti tämä teksti herätti jotain ajatuksia tai tunteita.

Voit jakaa heränneitä kysymyksiä tai fiiliksiä sähköpostitse info@heidiruoho.fi tai laittaa vaikka viestiä somen kautta.